WADA jakaa kielletyt aineet ja menetelmät pääryhmiin sen mukaan, onko dopingaine ja -menetelmä kielletty kaikkina aikoina vai ainoastaan kilpailujen aikana tai vain tietyssä lajissa. Aineet jaetaan alaryhmiin vaikutusmekanismien ja vaikutusten mukaan.
WADAn dopingaineiden luettelossa on mainittu noin 300 eri yhdistettä. Esimerkkiaineiden lisäksi useissa ryhmissä mainitaan myös muiden samalla tavalla vaikuttavien eli samaan lääkeaineryhmään kuuluvien yhdisteiden olevan kiellettyjä. Luettelossa mainituista aineista alle 100 on käytössä lääkeaineena.
Alla kerrotaan aineiden ja menetelmien suhteen seuraavaa:
- myyntiluvallisten lääkeaineiden osalta tärkeimmät viralliset käyttöaiheet
- aineiden ja menetelmien vaikutukset suorituskykyyn
- tärkeimmät haittavaikutukset.
Lisäksi tuodaan esille erivapauden hakemisen suhteen tärkeää tietoa.
Sisällysluettelo
I Kaikkina aikoina kielletyt aineet ja menetelmät
S0. Myyntiluvattomat lääkeaineet
S2. Peptidihormonit, kasvutekijät, vastaavat aineet ja mimeetit
S4. Hormoneihin ja aineenvaihduntaan vaikuttavat modulaattorit
M1. Veren ja sen komponenttien manipulaatio
M2. Kemiallinen ja fysikaalinen manipulaatio
II Kilpailujen aikana kielletyt aineet ja menetelmät
III Tietyissä urheilulajeissa kielletyt aineet
I Kaikkina aikoina kielletyt aineet ja menetelmät
Kaikkina aikoina kiellettyjä aineita ja menetelmiä testataan sekä kilpailujen aikana että kilpailujen ulkopuolella otetusta näytteestä. Kilpailujen aikana kiellettyjä aineita testataan ainoastaan kilpailujen yhteydessä otetuista näytteistä.
S0. Myyntiluvattomat lääkeaineet
Myyntiluvattomien lääkeaineiden ryhmään kuuluvat valmisteet, joita mikään tämän luettelon kohdista ei kata ja joiden lääkinnälliselle käytölle ihmisillä ei ole minkään valtion terveysviranomaisen myöntämää voimassa olevaa hyväksyntää. Näitä ovat esimerkiksi lääkeaineet, jotka ovat alkuvaiheen tai kliinisessä tutkimusvaiheessa tai joita ei enää kehitetä.
S1. Anaboliset aineet
Anaboliset aineet jaetaan anabolis-androgeenisiin steroideihin eli anabolisiin steroideihin kuten testosteroni ja nandroloni sekä muihin anabolisiin aineisiin.
Anabolis-androgeeniset steroidit
Suomessa testosteronia käytetään yleisimmin korvaushoitona testosteronipitoisuuksien laskusta johtuvien oireiden hoitoon yleensä iäkkäämmillä miehillä (toiminnallinen hypogonadismi) ja nuorilla pojilla viivästyneen puberteetin hoitoon lyhytkestoisesti.
Anaboliset steroidit muodostavat noin 40–50 prosenttia WADAn vuositilastojen kaikista positiivisista dopingainelöydöksistä. Tämän perusteella anaboliset steroidit ovat eniten käytettyjä kiellettyjä aineita, mitä selittää niistä saatava merkittävä lisähyöty useissa eri lajeissa. Anaboliset steroidit lisäävät lihasmassaa ja voimaa ja ne vaikuttavat myös elimistön aineenvaihduntaan siten, että elimistö sietää kovaa harjoitusta entistä paremmin ja palautuminen nopeutuu. Niiden käyttö nostaa myös punasolujen määrää ja hapenottokykyä.
Dopingtarkoitukseen käytetään yleensä epäfysiologisia eli 5–10-kertaisia annoksia tai jopa suurempia annoksia verrattuna normaaliin testosteronin korvaushoitoon. Anabolis-androgeeniset steroidit saattavat aiheuttaa seuraavia, vakaviakin haittavaikutuksia annoksen suuruudesta, käytön kestosta ja yksilölisistä tekijöistä riippuen:
- sydän- ja verenkiertoelimistöhaittojen lisääntyminen, johtuen epäedullisista vaikutuksista rasva-aineenvaihduntaan, verenhyytymisjärjestelmään, verenpaineeseen sekä mahdollisesti myös haitallisista rakenteellisista muutoksista sydämessä
- psyykenvaikutuksia, esimerkiksi aggressiivisuus, väkivaltaisuus, mielialahäiriöt (jopa mania) ja harvinaisena haittana psykoottisia oireita kuten harhaluuloja
- maksa-arvojen nousua ja pitkäaikaisessa käytössä maksavaurioita
- ihovaikutuksia kuten akne, venytysarvet, päälaen kaljuuntuminen ja infektiot lihakseen annosteltaessa
- nuorilla puberteetin aikaistuminen ja siitä johtuva ennenaikainen luuston kasvun pysähtyminen.
Naisilla
- karvoituksen lisääntyminen kasvoissa ja vartalolla
- äänen madaltuminen pysyvästi
- rintojen pieneneminen ja klitoriksen liikakasvu
- kuukautiskierron häiriöt.
Miehillä
- siittiötuotannon häiriö, hedelmättömyys ja kivesten pieneneminen
- rintojen kasvu (gynekomastia)
- käytön lopettamisen jälkeen ilmenee tyypillisiä testosteronin puutoksen (hypogonadismin) oireita kuten väsymystä, masennusta, impotenssia ja edelleen hedelmättömyyttä
Erivapaus testosteronin käytölle voidaan myöntää urheilijalle ainoastaan, jos testosteronin puutos johtuu yksiselitteisesti osoitetusta elimellisestä syystä. Poikkeuksena tästä erivapaus voidaan myöntää lyhytaikaiselle testosteronin käytölle puberteetin käynnistämiseksi.
Muut anaboliset aineet
Dopingaineluettelon muihin anabolisiin aineisiin kuuluvat selektiiviset androgeenireseptorin muuntajat (SARM) sekä jotkut muut yhdisteet, kuten tseranoli ja klenbuteroli.
SARMit ovat kokeiluasteella olevia anabolisia yhdisteitä, joiden kehityksessä on pyritty säilyttämään edulliset anaboliset vaikutukset luustoon ja lihaksistoon ilman anabolisten steroidien tyypillisiä haittoja. Yhdisteillä on anabolisten steroidien kaltaisia vaikutuksia suorituskykyyn, mutta toistaiseksi ei ole kuitenkaan onnistuttu riittävästi haittojen vähentämisessä. SARMeja myydään laittomasti yleensä verkkosivustojen kautta ”ravintolisinä”.
Seuraavia haittoja saattaa esiintyä:
- tutkimustietoa on vain rajallisesti, mutta anabolisten steroidien kaltaisia haittoja yhdisteistä ja annoksesta riippuen
- vakavia sydänhaittoja ja maksavaurioita, jotka ovat johtaneet joidenkin yhdisteiden lääkekehityksen lopettamiseen.
Klenbuteroli on niin sanottu β2-agonisti, jota käytetään joissakin maissa astman hoitoon suun kautta otettuna. Klenbuterolilla on eläinkokeiden perusteella merkittävä vaikutus myös lihasmassan kasvuun ja siksi se kuuluu WADAn luettelossa tähän ryhmään. β2-agonistit lisäävät myös rasvojen palamista.
Klenbuterolilla on runsaasti seuraavia tyypillisiä β2-agonistien haittavaikutuksia johtuen suun kautta annostelusta:
- sydämen sykkeen nopeutumista, rytmihäiriöitä ja jopa sydäninfarkteja
- vapinaa
- elektrolyyttihäiriöitä ja lihaskramppeja.
S2. Peptidihormonit, kasvutekijät, vastaavat aineet ja mimeetit
Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa erytropoietiinit (EPO, CERA, darbepoetiini), istukkahormoni (hCG), lutenisoiva hormoni (LH), kasvuhormoni (hGH) ja useat kasvuhormonin eritystä lisäävät kokeelliset aineet.
Erytropoietiinit lisäävät elimistössä punasolujen muodostumista ja niitä käytetään esimerkiksi munuaisperäisen anemian hoitoon. Urheilija voi niiden avulla parantaa hapenottokykyään.
Haittavaikutukset voivat olla muun muassa seuraavia:
- veren hyytymishäiriöitä ja niiden seurauksena sydän- ja aivoinfarkteja ja muita veritulppia
- verenpaineen kohoamista.
Istukkahormoni ja lutenisoiva hormoni lisäävät miehillä testosteronin muodostumista.
Kasvuhormoni osallistuu kasvuiässä pituuskasvun säätelyyn. Se lisää lihasten kasvua, vaikkakin sen voimaa lisäävä vaikutus yksin käytettynä on marginaalinen verrattuna anabolisiin steroideihin.
Kasvuhormonin käyttö voi aiheuttaa seuraavia haittoja:
- verenpaineen nousu ja sydänsairaudet
- ruston ja luun kasvu muun muassa kasvojen alueella
- nivelvaivat
- kilpirauhasen toiminnan häiriöt
- verisyöpä.
S3. β2-agonistit
β2-sympatomimeetit eli β2-agonistit laajentavat keuhkoputkia, minkä vuoksi niitä käytetään astmalääkkeinä, tyypillisesti keuhkoinhalaationa. β2-agonistit on kielletty kaikkina aikoina, koska niillä on eläinkokeiden mukaan normaaleja hoitoannoksia suuremmilla annoksilla suun kautta annosteltuna anabolinen vaikutus lihaksiin. Ne saattavat lisätä maksimaalista hetkellistä suorituskykyä normaaleja hoitoannoksia suuremmilla annoksilla myös inhalaationa käytettynä.
Tämän hetken arvion mukaan normaaleilla hoitoannostuksilla inhalaationa käytettynä β2-agonisteilla ei saavuteta mainittuja lisähyötyjä. Tämän vuoksi formoteroli, salbutamoli ja salmeteroli sekä vilanteroli ovat inhalaationa käytettynä sallittuja rajoitetulla annostuksella eikä niille näin käytettäessä tarvitse hakea erivapautta.
Mahdollisia haittavaikutuksia ovat seuraavat (inhalaationa lievempiä kuin esimerkiksi suun kautta annostelussa):
- sydämen sykkeen nopeutuminen ja rytmihäiriöt
- vapina
- elektrolyyttihäiriöt ja lihaskrampit.
Erivapautta haettaessa pitää pystyä perustelemaan, miksi ei käytetä sallittua vaihtoehtoa. Lisäksi erivapauden myöntämisen ehtona on astmadiagnoosin osoitus keuhkofunktiotutkimuksella eli spirometrialla.
S4. Hormoneihin ja aineenvaihduntaan vaikuttavat modulaattorit
Tässä ryhmässä on monella eri vaikutusmekanismilla aineenvaihduntaan ja hormonitasapainoon vaikuttavia yhdisteitä. Antiestrogeenisia aineita käytetään rintasyövän hoidossa estämään estrogeenista johtuvan kasvaimen kasvua. Nämä aineet lisäävät jonkin verran testosteronin eritystä ja vaikuttavat hormonitasapainoon, ja siksi ne ovat kiellettyjä. Aktiviini tyypin IIB reseptorin aktivaatiota estävät aineet ovat vasta tutkimusvaiheessa olevia aineita, joilla on lihakseen anabolinen vaikutus.
Niin sanotut metaboliset modulaattorit saavat aikaan ilman rasitusta samanlaisia hyödyllisiä aineenvaihdunnallisia muutoksia kuin fyysinen rasitus. Insuliinit, joita käytetään diabeteksen hoidossa, katsotaan kuuluvan tähän ryhmään. Moninaisten aineenvaihdunnallisten vaikutusten vuoksi insuliineilla on heikko anabolinen vaikutus lihakseen. Liian suurina annoksina ne johtavat verensokerin liialliseen laskuun eli hypoglykemiaan, josta voi seurata jopa kuolema.
Erivapaus insuliinihoidolle voidaan myöntää aina tyypin 1 diabetespotilaalle.
S5. Diureetit ja peiteaineet
Diureetteja ovat esimerkiksi hydroklooritiatsidi ja furosemidi ja niitä käytetään verenpainelääkkeinä ja sydämen vajaatoiminnan hoidossa. Diureetit poistavat elimistöstä suolaa ja nestettä. Ne lisäävät virtsan eritystä ja siten voivat vähentää joidenkin dopingaineiden pitoisuuksia virtsassa. Tämän vuoksi niitä kutsutaan myös peiteaineiksi, joita on luettelossa muitakin kuin diureetit. Lisäksi diureeteilla voidaan helpottaa painon pudotusta painoluokkalajeissa.
Diureettien käyttö voi aiheuttaa seuraavia haittavaikutuksia, jotka voivat olla vakaviakin runsaan hikoilun aiheuttaman nestevajauksen yhteydessä:
- elektrolyyttihäiriöt
- voimattomuus
- liiallinen verenpaineen lasku.
Plasmavolyymin lisääjät, esimerkiksi hydroksietyylitärkkelys, vetävät kudoksista vettä verisuonistoon, jolloin veri pääsee helpommin pieniin hiussuoniin ja kudosten hapettuminen paranee. Verenkierron nestemäärän kasvaessa hemoglobiinipitoisuus laskee, mikä vaikuttaa biologisen passin verimoduulin tulkintaan.
Kielletyt menetelmät
M1. Veren ja sen komponenttien manipulaatio
Seuraavat menetelmät, joilla parannetaan veren hapenkuljetuskapasiteettia kudoksiin ovat kiellettyjä:
- Verensiirrot, joko aiemmin harjoituskaudella kerättyä omaa verta tai jonkun muun luovuttamaa verta käyttäen. Vieras veri voidaan havaita veritestillä suoraan. Oman veren siirto voidaan havaita epäsuorasti biologisen passin avulla, koska oikein ajoitetuilla veritesteillä havaitaan merkittäviä muutoksia punasoluarvoissa. Haittoina verensiirrosta voi olla epäpuhtauksista johtuvat infektiot, säilytyksen tai käsittelyn aikana tapahtuneesta punasolujen hajoamisesta johtuva munuaisvaurio ja liian korkeasta hemoglobiinista johtuvat sydänongelmat.
- Kokeelliset yhdisteet, jotka vapauttavat happea punasoluista kudoksissa, keinotekoiset hemoglobiinivalmisteet tai muu manipulaatio, jolla hapen kuljetusta parannetaan keinotekoisesti.
M2. Kemiallinen ja fysikaalinen manipulaatio
Seuraavat menetelmät, joilla pyritään estämään tai heikentämään dopingaineen havaitsemista näytteessä ovat kiellettyjä:
- Esimerkiksi virtsanäytteen vaihto tai turmeleminen esimerkiksi proteiineja hajottavan entsyymin lisäämisellä näytteeseen.
- Suonensisäiset nesteensiirrot eli infuusiot tai injektiot, jotka yhteensä ylittävät 100 ml 12 tunnin aikana, lukuun ottamatta sairaalahoitojen, kirurgisten toimenpiteiden tai kliinisten diagnostisten tutkimusten yhteydessä annettuja aiheellisia nesteensiirtoja.
M3. Geeni- ja soludoping
Geenimuokkaus ja solusiirrot, jotka saatavat parantaa suoritusta ovat kiellettyjä.
II Kilpailujen aikana kielletyt aineet ja menetelmät
Kilpailujen aikana kiellettyjä aineita testataan ainoastaan kilpailujen yhteydessä otetuista näytteistä.
Urheilija voi käyttää ainoastaan kilpailuissa kiellettyä lääkeainetta, mikäli ei osallistu kilpailuihin lääkityksen aikana. Mikäli urheilija osallistuu kilpailuihin lääkityksen aikana, tulee kielletylle lääkitykselle olla voimassa oleva erivapaus. Mikäli lääkitys on lopetettu ennen kilpailua varoaikana, kielletyn lääkeaineen pitoisuudet saatavat ylittää raportointirajan dopingnäytteessä vielä kilpailun aikana. Urheilija voi kuitenkin hakea erivapautta Kansainvälisen erivapausstandardin mukaan takautuvasti positiivisen dopingtestintuloksen jälkeen (jollei urheilija ole hakenut sitä etukäteen) silloin kun kiellettyä glukokortikoidia tai vahvaa opioidia on käytetty vain kilpailujen ulkopuolella varoajan kuluessa (mutta ei kilpailun aikana). Tällöin on kuitenkin hyvä varmistaa etukäteen, että erivapauden myöntämiseen tarvittavat ehdot täyttyvät. Urheilijan tulee pitää potilasasiakirjat valmiina, jos erivapautta on haettava dopingtestin jälkeen takautuvasti. Kilpailuaika alkaa kilpailua edeltävänä iltana klo 23.59 ellei sitä ole toisin määritelty.
Yllä esiteltyjen kaikkina aikoina kiellettyjen aineiden ja menetelmien (S0.–S5. ja M1.–M3.) lisäksi seuraavat aineet ovat kiellettyjä kilpailujen aikana:
S6. Piristeet
Piristeitä ovat lääkinnällisessä käytössä muun muassa ADHD:n hoidossa (deksamfetamiini, lisdeksamfetamiini, metyylifenidaatti), nuhan, yskän ja allergian hoidossa (pseudoefedriini ja efedriini) ja vakavan allergisen reaktion hoidossa (adrenaliini) käytettävät yhdisteet. Lisäksi useita yhdisteitä käytetään huumausaineina (amfetamiini, metamfetamini, kokaiini, ekstaasi). Useita piristeitä (muun muassa DMAA, DMBA) myydään myös laittomasti yleensä verkkosivustojen kautta ravintolisinä.
Piristeet lisäävät vireystilaa ja vähentävät väsymyksen tunnetta vaikuttamalla keskushermoston kautta. WADAn vuositilastoissa positiivisista dopingnäytteistä piristeet ovat anabolis-androgeenisten steroidien jälkeen toiseksi suurin aineryhmä noin 15 prosentin osuudella. Suuri osa näistä dopingrikkomuksista liittynee viihdekäyttöön tai ravintolisien luvattomiin lisäaineisiin sekä epäpuhtauksiin.
Seuraavia haittavaikutuksia saattaa esiintyä:
- sydämen sykkeen ja verenpaineen nousu, rytmihäiriöt ja suurilla annoksilla käytettynä jopa sydäninfarkti
- vapina
- ahdistus, hermostuneisuus ja unettomuus
- suurina annoksina käyttäen sekavuus ja vainoharhaisuus
- lämpöhalvaus pitkäkestoisen rasituksen yhteydessä suurilla annoksilla käytettynä.
ADHD:n hoidossa käytettäville kielletyille lääkeaineille, kuten metyylifenidaatti voidaan WADAn ohjeistuksen mukaan myöntää erivapaus silloin, kun diagnoosin on tehnyt ADHD:n hoitoon perehtynyt lääkäri ja kaikki hoitoon ja diagnoosiin liittyvät potilasasiakirjat ja kyselyt toimitetaan erivapaushakemuksen liitteinä erivapauslautakunnalle.
S7. Huumaavat kipulääkkeet
Huumaavat kipulääkkeet ovat morfiinin kaltaisia lääkkeitä, joita käytetään vaikeissa kiputiloissa kuten leikkauksen jälkeen ja vakavien loukkaantumisten yhteydessä. Huumaavan vaikutuksen vuoksi niitä käytetään myös huumausaineina. Huumaavat kipulääkkeet saatavat parantaa suoritusta kestävyyslajeissa vähentämällä rasitukseen liittyvää väsymyksen tunnetta.
Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat seuraavat:
- liikkeiden hallinnan häiriöt, jotka lisäävät onnettomuusriskiä esimerkiksi pyöräilyssä ja autourheilussa
- pahoinvointi ja ummetus
- hengityslama suuria annoksia käytettäessä
- rauhoittava vaikutus
- mielihyvän tunne ja siitä seuraava riippuvuus.
S8. Kannabinoidit
Kannabinoidit ovat joko kasviperäisen kannabiksen (marijuana ja hasis) vaikuttavia aineita (esimerkiksi tetrahydrokannabinoli, THC) tai niiden synteettisiä johdoksia. Lääkinnällinen THC:n käyttö on hyvin vähäistä.
Kannabinoidien mahdollinen suoritusta parantava vaikutus liittyy rauhoittavaan vaikutukseen vaikkakin pääsääntöisesti ne heikentävät suoritusta haittavaikutusten vuoksi. Osasyy kannabinoidien kieltoon on, että niiden katsotaan olevan urheilun hengen vastaisia. Dopingrikkomukset liittynevät yleensä viihdekäyttöön. Kannabidioli, jota käytetään lääkkeenä lasten vaikean epilepsian hoitoon, ei ole kielletty, koska siltä puuttuvat kannabinoidien tyypilliset päihdyttävät vaikutukset.
Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat seuraavat:
- heikentynyt ajan, paikan, nopeuden ja etäisyyden arviointi
- koordinaatio- ja reaktiokyvyn sekä muistin huononeminen.
S9. Glukokortikoidit
Glukokortikoideja käytetään monissa sairauksissa lamaamaan elimistön tulehdusreaktiota silloin, kun tämä aiheuttaa sairauden tai sen oireiden pahenemista. Näitä sairauksia ovat muun muassa reumasairaudet, tulehdukselliset suolistosairaudet, astma, monet ihosairaudet, allergiat ja jänteiden ylirasitusvammat. Glukokortikoideja annostellaan eri muodoissa riippuen sairaudesta. Kaikki glukokortikoidit ovat kiellettyjä kilpailujen aikana annosteltuna suun kautta (mukaan lukien suun limakalvolle), peräsuoleen ja injektiona pistospaikasta riippumatta. Paikalliset antotavat kuten iholle, limakalvoille tai inhalaationa ovat sallittuja.
Glukokortikoidit ovat kiellettyjä, koska ne saattavat lisätä elimistön rasituskestävyyttä ja euforinen vaikutus saattaa vähentää rasitukseen liittyvän väsymyksen tunnetta suuremmilla annoksilla. Selvää näyttöä glukokortikoidien urheilusuorituksia parantavasta vaikutuksesta on kuitenkin vähän.
Glukokortikoidien haittavaikutukset liittyvät oleellisesti antotapaan, annokseen ja hoidon kestoon. Suun kautta annosteltuna saattaa esiintyä muun muassa seuraavia haittavaikutuksia:
- mielialan kohoamista eli euforiaa, mikä saattaa vähentää väsymyksen tunnetta rasituksessa
- luu- ja lihaskatoa eli kataboliaa ja paikallisesti annosteltuna ihon sekä jänteiden heikkenemistä
- altistaa mahahaavan synnylle
- verenpaineen nousua ja turvotusta
- infektioalttiuden lisääntymistä
Erivapaus kielletylle glukokortikoidin annostelulle voidaan myöntää esimerkiksi lyhytaikaisesti astman tai tulehduksellisen suolistosairauden pahenemisvaiheen hoitoon sekä paikalliselle injektiolle esimerkiksi nivelonteloon tai jänteen ympärille rasitusvammoissa. Glukokortikoidien paikallinen annostelu esimerkiksi iholle, inhalaationa, nenän limakalvolle tai silmiin on sallittua. Tarkempaa tietoa glukokortikoidien varoajoista sekä siitä, milloin kielletylle glukokortikoidille tulee hakea erivapaus löytyy SUEKin tiedotteesta.
Tietyissä urheilulajeissa kielletyt aineet
P1. Beetasalpaajat
Beetasalpaajia käytetään muun muassa kohonneen verenpaineen ja sepelvaltimotaudin hoitoon. Niiden keskushermostoa rauhoittava, sydämen sykettä alentava ja vapinaa poistava vaikutus voi parantaa suoritusta lajeissa, joissa vaaditaan keskittymiskykyä, rauhallisia hermoja ja vakaata kättä. Beetasalpaajat ovat kiellettyjä vain tietyissä lajeissa, jotka käyvät ilmi Kielletyt aineet ja menetelmät -luettelosta. Kestävyyttä vaativissa lajeissa beetasalpaajat heikentävät merkittävästi suorituskykyä.
Haittavaikutuksina saattaa esiintyä seuraavia:
- pulssin ja hermoimpulssin kulun hidastumista sydämessä
- astmaoireiden pahenemista.
